Miten minusta tuli yhteisömuusikko

Haaveilin lapsesta saakka, että joku kuulisi ja näkisi minut muusikkouteni kautta. Halusin olla tunnettu esiintyjä, mutta en oikeastaan tiennyt, missä esiintyisin. Tähteys tai artistius tuntuivat vierailta, vaikka samalla toivoin voivani yhdistyä ihmisjoukkojen kanssa musiikin kautta.

Jos joku olisi kertonut minulle vuosia sitten, että esiinnyn hoivakodeissa tai sairaaloissa, olisin pitänyt sitä mahdottomana tai jopa taiteellisena epäonnistumisena. Nyt kuitenkin koen, että olen onnistunut löytämään merkityksellistä työtä. Matkani yhteisömuusikoksi on ollut täynnä etsimistä, kompastelua ja oivalluksia. Se on ollut rikas matka, täynnä koskettavia kohtaamisia ja syvää merkityksellisyyttä.

Musiikin voima

Musiikki löysi minut jo pienenä. En oikein tiennyt, mitä muusikkous tarkoittaa, mutta halusin olla muusikko jo lapsesta saakka. Musiikin avulla saatoin ilmaista itseäni, käsitellä tunteita ja kokea yhteyttä muihin ihmisiin. Musiikki on aina ollut minulle enemmän kuin teoriaa ja virtuoosimaista taituruutta – se on ollut väylä syvempään ymmärrykseen, läsnäoloon ja toisen kohtaamiseen.

Ensimmäinen kipinä hoivatyön ja musiikin yhdistämiseen syttyi muusikon ammattiopintojeni aikana, kun huomasin, miten musiikki voi vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Tärkeimmäksi esiintymisissä nousi yhteys yleisöön. Pienimuotoiset, intiimit konsertit, joissa yleisö oli lähellä, tuntuivat minusta luontevimmilta. Soittohetket eri ympäristöissä tai yksinkertaiset laulut yleisön kanssa nostattivat hymyjä, herättivät muistoja ja loivat yhteyden, joka muuten olisi jäänyt syntymättä. Onnistuin musiikkia soittaessani pääsemään itseni ytimeen ja jakamaan sieltä käsin.

Ensimmäiset askeleet hoivatyössä

Ensimmäinen varsinainen työni hoivakodissa tapahtui erään projektin myötä, kun sain tilaisuuden viedä musiikkia palvelutalojen asukkaiden arkeen. Muistan edelleen ensimmäisen yhteisen hetken: ryhmä muistisairaita asukkaita oli kärrätty paikalle ja he istuivat hieman varautuneina, odottaen, mitä tuleman piti. Kun aloitin soiton ja laulun, huomasin, miten heidän kasvoihinsa tuli eloa ja heidän ilmeensä alkoivat muuttua. Osa lauloi tai hymisi mukana, vaikka puhekykyä ei enää ollut. Osa sulki silmänsä ja vain kuunteli – mutta kaikilla oli hetken ajan yhteys toisiinsa ja itseensä. Se kokemus vakuutti minut siitä, että musiikilla on tärkeä paikka myös hoivan keskellä.

Toimiminen yhteisömuusikkona hoivakodissa

Kehitän jatkuvasti omaa tapaani työskennellä hoivakodeissa. Työskentelyni perustuu ennen kaikkea kohtaamiseen, läsnäoloon ja luottamukselliseen ilmapiiriin. Yhteisömuusikkona minulle on tärkeää tarjota tila, jossa jokainen voi olla oma itsensä – tunteineen ja tarinoineen.

Työpajojeni ja residenssityöskentelyni kautta asukkaiden arki saa lisää iloa ja merkitystä. Musiikki tuo mukanaan muistoja, virkistystä ja uudenlaista elämäniloa. Jokainen hetki, jolloin musiikki täyttää huoneen, luo mahdollisuuden tunteiden ja muistojen heräämiseen ja saattaa helpottaa yksittäisissä hoitotoimenpiteissä.

Luottamus ja turvallisuus kasvavat säännöllisen musiikillisen läsnäolon kautta. Tuttuus ja ennakoitavuus luovat turvallisen ilmapiirin, jossa sekä asukkaat että henkilökunta voivat kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisina kuin ovat. Tällainen ilmapiiri tukee koko yhteisön hyvinvointia.

Musiikki ja läsnäoloharjoitukset tuovat myös henkilökunnalle mukanaan hengähdystauon, joka antaa mahdollisuuden irrottautua hetkeksi kiireestä ja keskittyä yhteiseen iloon. Yhteisömuusikkona työskentely hoivakodissa vaikuttaa positiivisesti koko yhteisöön, sillä onnelliset asukkaat helpottavat myös hoitohenkilökunnan työtä.

Matkan varrelta opittua

Yhteisömuusikkona olen oppinut valtavasti ihmisyydestä. Olen nähnyt, miten musiikki voi tuoda yhteen ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, ja siten helpottaa hetkellisesti yksinäisyyden kokemusta. Olen oppinut, että pienikin hetki luovuutta voi vaikuttaa valtavasti: se voi avata oven muistoihin, tarjota hetken rauhaa tai antaa voimaa kohdata arkea.

Olen onnellinen, että työni ei ole "vain" musiikkia. Se on kuuntelemista, yhteyden rakentamista ja kunnioitusta jokaisen yksilöllistä tarinaa kohtaan.

Mitä työ merkitsee minulle tänä päivänä?

Yhteisömuusikon työ on rakentumassa osaksi identiteettiäni ja tavakseni toimia muusikkona kontekstista riippumatta. Olipa kyse konsertista, työpajasta, yhteislauluhetkestä tai työskentelystä hoivakodissa, tärkeintä on yhteys, ilo ja läsnäolo.

Kun joku yleisöstä hymyilee, laulaa mukana tai vain hiljaa kiittää, tiedän tehneeni jotain merkityksellistä. Näiden hetkien voima kantaa paitsi kuulijoita, myös minua.

Yhteisömuusikkona haluan näyttää, että musiikki kuuluu kaikille ja jokainen voi kokea sen voiman omalla tavallaan.